Vilhelm Junnila Asukkaat ensin.

Kaikki blogit puheenaiheesta Kollektiivisuus

Yhdenkin kerran vertaisesti

Viime viikkoina on tullut julkisuuteen useampi tapaus, jossa romaniväestöön kuuluvat henkilöt eivät ole saaneet palvelua etnisen taustansa vuoksi.

Etninen tausta ja eritoten romanitausta on ollut esteenä yhdenvertaiselle kohtelulle vuosikymmeniä Suomessa eli siinä ei valitettavasti ole mitään ihmeellistä. Erikoisia näistä viime aikojen tapauksista tulee siksi, että ne ovat ylittäneet laajasti uutiskynnyksen ja keskustelu aiheesta käy vilkkaana, etenkin sosiaalisessa mediassa.

Koulukuria kollektiivisella rangaistuksella?

Eilen uutisoitiin tapauksesta, jossa keravalainen opettaja oli keksinyt laittaa sekuntikellon mittaamaan metelöintiaikaa koululuokassa. Jokainen kulunut sekunti lyhensi koko luokan välituntia.

 

Vaikka käytäntö oli osoittautunut toimivaksi ja toiminta luokassa rauhoittunut, ei toiminta välttämättä kestäisi laillisuusarvioinnissa päivänvaloa. Kyseessä kun on kollektiivinen rangaistus, jossa yksilön oikeuksiin puututaan muiden hölmöilyjen takia.

 

Kollektiivinen profilointi ja junttihuumori

Heti alkuun haluan sanoa, että minulla on invidualistinen unelma. Unelma siitä, että ihmisiä kohdellaan ainutkertaisina yksilöinä. Siitä meidän oikeusjärjestelmäkin virallisen tiedon mukaan lähtee. Tämä unelma on minulle syntynyt mm. auktoriteettikammon, ”ammattivalittamisen” ja bloggauksen johdosta.

Kannatan jakamatonta ihmisarvoa kuten suurin osa suomalaisistakin lienee kannattavan. Jakamattoman ihmisarvon käsite on suosittu yli ideologioiden (jos ei kansallissosialismia lasketa). Sen ovat omaksuneet niin vasemmisto, kommunistit, sivistysporvarit kuin anarkistitkin.

Inhimillisyyden rajoilla

YLE:n Inhimillinen tekijä, ohjelma 19.9.2014, muistuttaa meitä kaikkia monesta

surullisesta asiasta, ja ennen kaikkea ihmisen perusolemuksesta, ja pelosta,

joka saa meidät käyttäytymään epäinhimillisesti.

 

Ensimmäisenä tulee keskustelijoiden tarinoista esiin raadollinen ahneus, jota

valtionvalta pankkien kautta harrasti. Valtion pankkien työläiset olivat usein ohjattuja

vain yhteen asiaan, eli siihen samaan kuin tänä päivänäkin. Eli voittojen maksimoisimiseen.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä