Ruotsalaisuuden päivää siirrettävä
Ruotsalaisuuden päivää vietetään tänään 6. marraskuuta, joka on Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä. Ruotsissa syödään parhaillaan kuninkaan leivoksia ja heidän kannaltaan ihan aiheesta. Kustaa II Aadolf oli verenhimoinen kuningas, ja Ruotsin suurvalta-ajan symboli.
Ruotsalaisen kansanpuolueen aloitteesta päivän juhlinta Suomessa aloitettiin 1908, koska vuoden 1900 kieliasetus oli antanut Suomelle oikeuden omaan kieleen ja vuonna 1906 suomenkieliset saivat jopa äänioikeuden. Kustaa II Aadolf muistutti suomenkielisiä sotaisasta kuninkaasta ja entisen esivallan etuoikeuksista.
Mirkka Lappalaisen palkitussa kirjassa "Pohjolan leijona, Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611 – 1632" kuvataan miten ruotsalaiset pelkäsivät vallan menetystä ja halusivat liittää Suomen entistä tiukemmin Ruotsiin. Suomi oli 1590-luvun sisällissodassa käytännössä irtaantunut Ruotsista ja Kustaa II Aadolf pelkäsi vallan lopullista menetystä.
Kustaa II Aadolfin aikana Suomi alistettiin osaksi Ruotsia, ja Suomen tehtäväksi jäi verovaroin tukea Ruotsia ja sen kasvanutta sotilasmahtia. Suomenkielisten identiteettiä yritettiin häivyttää ja poliittisesti tavoitteessa onnistuttiin. Tällaista päivää me tänään juhlistamme liput salossa.
Elämme nyt jo vuotta 2014 ja suomenkielisten identiteetin kunnioittamiseksi ja koko kansan yhdenvertaisuuden toteutumiseksi meidän on korkea aika päästä eroon suomalaisia sortaneiden historiallisten henkilöiden juhlistamisesta. Ruotsalaisuuden päivää voitaisiin aivan hyvin juhlia jonain muuna ajankohtana.
Kustaa II Aadolfin (1594 – 1632) tai Axel Olof Freudenthalin (1836 – 1911) muistaminen eivät yhdistä, vaan jakavat kansaa. Ruotsalaisuuden päivän juhlinta pitäisi siirtää esimerkiksi Tove Janssonin syntymäpäivään, jolloin juhannussalotkin ovat vielä pystyssä muistuttamassa ruotsalaisesta kulttuurista. Toinen mahdollisuus olisi päivä, jolloin säätyvallan aika loppui eli Ulriika Eleonooran luopuessa kruunusta puolisonsa Fredrik I:n hyväksi.
Mihin ajankohtaan sinä siirtäisit ruotsalaisuuden päivän?
Hei,
Ehkä ruotsalaisuudenpäivää voisi miettiä toisellakin nimellä, kuin entisen Kuninkaan nimityksellä. Päivämäärä mielestäni sopii mainiosti tällekin päivälle.
Ilmoita asiaton viesti
Eli muutetaan Kustaa Adolfin kuolinpäivää? Sekin kyllä onnistuu. Ruotsissa ja Suomessa paavin kalenteriin siirryttiin vasta 1753 jättämällä pois 11 päivää, joten eiköhän muutos jollakin veivauksella hoidu.
Toinen, mielestäni parempi vaihtoehto olisi juhlia ruotsalaisuuden päivää minä tahansa muuna päivänä ja/tai tehdästä juhlasta vapaaehtoinen ja maakuntakohtainen samaan tapaan kuin Kolumbus-päivä Yhdysvalloissa (Havaiji, Alaska, Oregon ja Etelä-Dakota eivät juhli lainkaan).
Ilmoita asiaton viesti
Älä nyt ole synkkä metsäsuomalainen, vaan muutu iloiseksi suomenruotsalaiseksi: Tee testi ja ylläty; sinäkin olet suomenruotsalainen.
http://www.otava.fi/oppimateriaalit/luokat7-9/mega…
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsalaisuuden päivä sisältää paljon muuta kuin yhden historian henkilön muistamista. Nykyisin ei edes tuon henkilön merkitystä korosteta vaan juhlan kekiössä on ruotsinkielisten oukeus käyttää kielensä.
Sortajakunigas sorti alaisia, puhuivat he suomea, ruotsia tai saamea. Päivä voisi olla solidaarisuuteena sorrettuja ruotsinkielisiä kohtaan, olisivat he asuneet Suomessa tai Ruotsissa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomea ja suomalaisia alistettiin huomattavasti enemmän kuin muita. Sen voi todeta tilastoista, joista käy ilmi että mm.Suomen syntyvyys ei lisääntynyt Ruotsin vallan aikana lainkaan. Sen sijaan Ruotsissa syntyvyys lisääntyi tasaisesti.
Kun Suomi itsenäistyi Suomi oli Venäjän alaisuudessa kehittynyt vauraudeltaan Euroopan keskitasoon.
Ruotsi verotti Suomea huimasti, erilaisia tulleja ja muita ylimääräisiä maksuja riitti loputtomiin, vaikka olimme olevinaan yhtä maata. Venäjälle suomalaiset veivät tuotteensa tullivapaasti.
Ruotsalaiset eivät kehittäneet Suomen ”infrastuktuuria” mitenkään, lähes kaikki jätettiin heitteille. Venäjä rakensi maanteitä ja rautatietä ym. Suomeen.
Ilmoita asiaton viesti
Ja siitä huolimatta Ruotsin aikana
– suomen kirjakieli luotiin
– käännettiin Raamattu ja valtakunnan laki suomeksi
– järjestettiin yleinen kansanopetus
– perustettiin Suomeen yliopisto
– ruvettiin tieteellisesti tutkimaan suomen kieltä
– alettiin kerätä ja julkasita suomalaista kansanrunoutta
– ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti
Suuri kansallinen herätys tapahtui Suomen tultua autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi. Mutta perusta olisi laskettu jo Ruotsin aikana.
Ilmoita asiaton viesti
”Mihin ajankohtaan siirtäisit ruotsalaisuuden päivän”
Henkilökohtaisesti en käyttäisi siirron määreenä aikaa vaan maantiedettä ja siirtäisin sen lahden toiselle puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Miten olisi ”menneeseen aikaan”?
Ilmoita asiaton viesti
”Mihin ajankohtaan sinä siirtäisit ruotsalaisuuden päivän?”
29.2.
Ilmoita asiaton viesti
No mutta, sehän on jo 2.2. Lue ääneen. Oikein.
Ilmoita asiaton viesti
”Kustaa II Aadolfin (1594 – 1632) tai Axel Olof Freudenthalin (1836 – 1911) muistaminen eivät yhdistä, vaan jakavat kansaa.”
Kustaa Aadolfin päivä osa pohjoismaista kulttuuriperintöämme, jota emme voi tehdä tyhjäksi ja hävittää muuten kuin venäläistymällä. Sillehän ei voi mitään, että näköjään osa suomalaisista ei tajua läntisen kulttuurin merkitystä Suomelle ja suomalaisuudelle.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tekemistä läntisellä kulttuurilla on Ruotsin tai varsinkaan kirkonryöstäjien kanssa?
Ilmoita asiaton viesti
Kustaa Aadolfia olisi Suomen itäraja muotoutunut erilaiseksi. Yhteys Ruotsiin takasi Suomen pysymisen läntisen kulttuurin piirissä. Ilman tätä yhteyttä länteen olisivat suomalaiset ajat sitten sulautettu venäläisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa. Historiankirjoista sai käsityksen, että ryöstöretket suuntautuivat etelään ja pikemminkin veivät pois kansaa Suomesta. Ehtikö Kustaa paljonkin puuhastella Suomen itärajalla? Löytyykö aiheesta jotain kirjallisuutta tai linkkejä?
Ilmoita asiaton viesti
Stolbovan rauhassa Suomeen liitettiin mm. nykyinen Pohjois-Karjala.
http://sv.wikipedia.org/wiki/Freden_i_Stolbova
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stolbovan_rauha
Ilmoita asiaton viesti
Pertti Väänäsen koko kommenttia on täyttä hölynpölyä.
Ilmoita asiaton viesti
Junnila kirjoittaa:
”Vuonna 1906 suomenkieliset saivat jopa äänioikeuden.”
Vuonna 1906 _kaikki_ saivat tässä maassa äänioikeuden. Ei yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta sitä ennen ollut ruotsinkielisilläkään.
Vanhoilla säätyvaltiopäivillä oli kyllä suomen kieltä käytetty enenevässä määrin. Viimeisenä murtui aatelissääty, jossa Yrjö-Koskinen piti puheensa suomeksi vuonna 1894.
”Mihin ajankohtaan sinä siirtäisit ruotsalaisuuden päivän?”
En yhtään mihinkään. Tämä Junnilan puheenvuoro on samanlaista joutavaa kiukuttelua kuin eräiden vasemmistolaisten ärtymys siitä, että puolustusvoimain lippujuhla on Mannerheimin syntymäpäivänä.
Ilmoita asiaton viesti
Päivä on aivan oikea. Ihmettelen vaan, jotta miksi myös ruotsalaiset liputtavat silloin. Paremmin ymmärtäisin, että tanskalaiset, norjalaiset, saksalaiset, puolalaiset, liettualaiset… unohtuiko jokin lähialueen kansa, joka ei haluaisi juhlistaa paljon vahinkoa aiheuttaneen ruotsalaisen kuninkaan KUOLEMAA?
Ilmoita asiaton viesti
http://www.ksml.fi/mielipide/paakirjoitukset/finla…
Näin juhlavasti Keskisuomalainen på svenska!
Ilmoita asiaton viesti
Jaa-a: Mihin ajankohtaan sinä siirtäisit ruotsalaisuuden päivän?
Minä voisin siirtää sen siihen päivään, jona tämän maan hallitus kaatuu. Jos ei kaadu, niin päivä pysyy entisellä paikallaan..
Ilmoita asiaton viesti
Monelta on lähtenyt tuo ”kokoomus” profiilista.
Ilmoita asiaton viesti
Oma ehdotukseni ruotsalaisuuden päiväksi on se päivämäärä, jolloin Ruotsin valtio virallisesti tuli Suomen avuksi talvisodassa turvaamaan läntistä sivistystä idän barbariaa vastaan.
P.S. En millään löydä historiankirjoista kyseistä päivämäärää, voisiko joku auttaa ?
Ilmoita asiaton viesti
Kyseiseksi päiväksi sopii 10. tammikuuta 1940, jolloin Flygflottilj 19 saapui Suomeen. Kaksi päivää myöhemmin laivue sai ensimmäisen ilmavoittonsa Sallan rintamalla.
Laivueen koneet, varaosat, bensa, lentäjät ja koko hela paska tuli Ruotsista sikäläisen valtiovallan virallisella siunauksella.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä oli vapaaehtoinen ryhmä. Kuten tiedät, vapaaehtoisia sotilaita saapui Ruotsista yli 8000 miestä. ” Finlands sak är vår”. Kiitos heille !
Ruotsin valtiovallan siunaus ei suinkaan tarkoita samaa kuin Ruotsin valtion virallinen apu. Tämän historioitsijana hyvin tiedät.
En katso ehdottamasi päivämäärän täyttävän esittämääni ehtoa.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä. Kannattaisi siirtää.
Lainaus:
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita.
Ruotsalainen Samuel Gröll kuvaa 1600-luvun puolivälissä ruotsalaisten hallintoa Käkisalmen läänissä: ”Veronkantajan väärämielisyys ja vilpillisyys sekä väkivaltaisuus on niin suuri, että vaikka veronkantajana olisi ollut turkkilaisia, tataareja tai pakanoita, eivät hekään olisi voineet kohdella rahvasta niin epäinhimillisesti kuin täällä on menetelty.” (HS 11.9.92.)
Gröll kirjoittaa näin siitä huolimatta, että Kustaa II Aadolfin ohjeen mukaan ruotsalaisten historioitsijoiden ”tuli osoittaa, että esi-isämme eivät olleet barbaareja, joiksi ulkomaalaiset meitä tahtovat nimittää”. Sama Kustaa muun muassa sääti kuolemanrangaistuksen katolisen opin levittämisestä. (HS 6.5.88.)
Ilmoita asiaton viesti
Tyypillinen, vaikkakin käsittämätön kirjoitus, joka perustuu maamme historian tuntemattomuuteen.
Ei Kustaa Adolf ollut sen verenhimoisempi tai raakalaismaisempi kuin aikalaisensa keskimäärin. Hän kuitenkin sai aikaan jonkinasteisen uskonnonvapauden protestanteille Euroopassa.Jos sillä asialla nykyaikana on enää mitään merkitystä. Kustaa Adolf ei myöskään ollut mikään takalinjojen johtaja, hän kaatui itse taistelussa siinä kuin moni suomalainenkin.
30 -vuotinen sotakin käytiin lähinnä palkkasotureilla, joiden palkkarahat tulivat Ranskalta. Suomalaisia ja ruotsalaisia sotilaita oli vain n. 20% kokonaisvahvuudesta. Suomalaisista suuri osa palveli varusväkenä Balttian maissa.Saksaa ryöstelivät tasapuolisesti sekä paikalliset että Ruotsin joukot.
Riittää jo tämä täysin tosiasioihin perustumaton väite, että Suomi olisi ollut siirtomaa – se oli osa Ruotsin valtakuntaa – jotkut osat, kuten Varsinais-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa olivat jopa valtakunnan sydänalueita. Sotaan vietiin maattomat, väenotto ei mm. koskenut talonpoikia, sensijaan rengit ja jopa vävyt olivat liipasimella. Harvoin lähti talollisen oma poika tai isäntä itse. Moniin muihin sotiin verrattuna etu oli tietysti se, että se käytiin muualla.
Huomenna muuten vietetään Somalia -päivää, ainakin täällä Helsingissä.
Ilmoita asiaton viesti
Olli, eihän sitä nyt kannata hyvää perussuomalaista vuodatusta faktoilla pilata.
Ilmoita asiaton viesti
Junnila kirjoitti vankkaa faktaa. Kyllä Kustaa II Aadolf oli koko Ruotsin-vallan ajan pahimpia ruotsalaistajia, suomenkielisten identiteetin tuhoajia ja kansan sortajia. Mirkka Lappalainen kertoo em. kirjassaan mm., että Suomen tehtäväksi jäikin Ruotsin suurvaltaa rakentavan armeijan rahoittaminen ja täydentäminen. 1600-luvun loppuun mennessä Suomen kansasta oli tapettu kolmannes.
Ei ruotsalaisuuden päivän valintakaan ole ollut mikään sattuma. Ruotsinkielisemme, siis ennen muita heidän poliittiset johtajansa, ihailevat Aadolfia suurena sankarinaan. Onhan RKP:n nimikin ruotsalainen kansanpuolue eikä ruotsinkielinen tai ruotsinkielisten kansanpuolue. He eivät siis edes yritä pitää itseään suomalaisina vaan ruotsalaisina. Heille Kustaa Aadolfin päivä sopii loistavasti ruotsalaisuuden päiväksi. Tarkoituksena ei ole tietenkään kansan yhtenäistäminen vaan ruotsalaisuuden erinomaisuuden korostaminen. Tämä separatismi näkyy selkeästi mm. kieli- ja koulutuspolitiikassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Tarkoituksena ei ole tietenkään kansan yhtenäistäminen vaan ruotsalaisuuden erinomaisuuden korostaminen. Tämä separatismi näkyy selkeästi mm. kieli- ja koulutuspolitiikassa.”
Olli hyvä, kansan yhtenäsyys ei minun mielestäni kärsi siitä että tietyillä sen ryhmillä on omat juhlapäivänsä ja muut perinteensä. Omasta mielestäni me ruotsinkieliset olemme niin hyvin integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan, ettei kansan yhtenäisyydestä huolehtivien kannata ottaa pultit siitä että me joskus vähän korostamme omaa identiteettiämme.
Ja sitä paitsi me olemme erinomaista väkeä, ihan kuten maan valtaväestökin on… Skål och morjens.
Ilmoita asiaton viesti
”ruotsalaiset pelkäsivät vallan menetystä ja halusivat liittää Suomen entistä tiukemmin Ruotsiin. Suomi oli 1590-luvun sisällissodassa käytännössä irtaantunut Ruotsista ja Kustaa II Aadolf pelkäsi vallan lopullista menetystä.”
En oikein tuota ymmärrä, sillä 1590-luvulla päättyi Ruotsin ja Venäjän välinen ”pitkä viha” Täyssinän rauhaan vuonna 1595. Toki Ruotsin hovissa oli niihin aikoihin omia valtakähmintöjään ja tiettyä taistelua, mutta ei kyseessä mikään sisällissota ollut. Täyssinän rauhassa Ruotsin itärajaa siirrettiin vain idemmäksi ja mm. Savossa jo olleet suomalaisasutukset tulivat osaksi Ruotsin valtakuntaa.
”Kustaa II Aadolfin aikana Suomi alistettiin osaksi Ruotsia, ja Suomen tehtäväksi jäi verovaroin tukea Ruotsia ja sen kasvanutta sotilasmahtia.”
Maantieteellinen Österland oli ”ikimuistoisesti ollut osa Ruotsin valtakuntaa. Ensimmäinen virallinen rajan käynti tapahtui Pähkinäsaaressa vuonna 1323. Vaikkakin Stolbovan rauhan jälkeen vuonna 1617 Ruotsin aluelaajenemisen vuoksi Ruotsi alkoikin kiinnittää entistä enemmän huomiota itäalueisiinsa, niin on kovin yksipiippuista väittää, että vasta silloin ”Suomi alistettiin osaksi Ruotsia”.
Ilmoita asiaton viesti
Tuli tässä yhteydessä vielä mieleeni mainita, että Helsingborgissa Stortorgetilla seisova Kustaa Adolfin ratsastajapatsas ei ole alkuperäisten paikallisten asukkien suosiossa lainkaan. Hänet mielletään osin edelleen Skånen valloittajaksi ja pakkoruotsittajaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Skoone vallattiin vasta Kaarle X Kustaan aikana, vaikka sinänsä tietysti ymmärrettävää ettei Kustaa Aadolfinkaan patsaasta tykätä.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, skånelaiset snapphane-sissit tekivät raivokasta vastarintaa Ruotsin keskushallintoa vastaan 1660- ja 70-luvuilla. Samoin Nils Dacke ja hänen smålantilaisensa 1540-luvulla, noustessaan kapinaan Kustaa Vaasaa vastaan. Näiden vastarinta murskattiin säälimättä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Snapphane-sissit
http://sv.wikipedia.org/wiki/Nils_Dacke
Suomessa ei rahvas koskaan noussut vastaavanlaiseen kapinaan, missä vihollisena olisi ollut itse Ruotsin kruunu. Olihan tuo nuijasota, mutta se oli osa valtakunnan sisäistä valtataistelua, ei mikään sorretun kieliryhmän pyrkimys irtautumaan sortovallan yhteydestä. Mitähän Ilkka ja Pouttu olisivat sanoneet Kaarlo Kramsun 300 vuotta myöhemmin kirjoittamista runoista, missä heistä leivottiin protofennomaaneja, suomalaiskansallisia vapaussankareita?
Kun seuraa kirjoittelua Ruotsin muka harjoittamasta ”sorrosta” ja ”riistosta” valtakunnan itäisessä osassa, rupeaa väkisinkin miettimään miksi muinaissuomalaiset eivät nousseet vastarintaan. Suomalaiset olivat hyviä ja luotettavia sotilaita ja synnynnäisiä erämiehiä, metsästysaseita oli joka pirtissä, maan oli kuin luotu sissisodankäyntiä varten. Mutta suomalaiset olivat ilmeisesti aivan tyytyväisiä vallitsevaan hallintoon.
Suomen kansan keskuudesta nousseet soturit olivat kaikkein uskollisimpia Ruotsin kuninkaan alamaisia. Isonvihan aikana sissit – Luukkoinen, Långström, Löfving, Herpmanin veljekset ja muut – taistelivat sen puolesta, että Suomi saisi pysyä osana Ruotsia. Ja näin siitä huolimatta, että kuningas oli laiminlyönyt Suomen puolustuksen ja itse lähtenyt kiertelemään Puolaa, saanut selkäänsä Pultavalla ja nyt istui Benderissä peukkujaan pyörittämässä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taneli_Luukkoinen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Herpmanin_veljekset
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tapani_L%C3%B6fving
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pietari_Longstr%C3%B6m
Olli Tiainen ja hänen pohjoiskarjalaisensa Suomen sodan aikana kamppailivat hekin ruotsalaisen Suomen puolesta. Tiainen pysyi lojaalisti Ruotsin kuninkaan alamaisena kuolemaansa saakka, ja eli kotiseudullaan vuosittain uusitun Ruotsin passin turvin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Olli_Tiainen
Ei ole mitään syytä ihannoida vanhoja aikoja. Tavallisen kansan osa oli kova, riippumatta siitä asuiko Savossa tai Skotlannissa, Sisiliassa tai Sleesiassa. Mutta vaihtoehdot huomioon ottaen suomalaisten esi-isillä oli onnea, kun heidän maastaan tuli osa Ruotsin valtakuntaa. Sitä onnea me juhlimme tänään, ja toivomme sen myös jatkuvan.
Skål!
Ilmoita asiaton viesti
30 helmikuuta sopisi parhaiten.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti kyseinen päivämäärä on jo merkattu valtakunnalliseksi yksi-kieli-ahdas-mieli-lobbaajien jurnutusjuhlaksi ja pakkofennottajien kaunan ja katkeruuden purkupäiväksi.
Ilmoita asiaton viesti